Rontilla on aseistariisuva naama, ja suorastaan kasvot. Monta sydäntä on hurmattu tuolla ilmeellä.

Rontti on ensimmäinen koiramme, niin hyvässä kuin pahassakin. Sen kanssa olen kokeillut  siekailematta lajia kuin lajia (jokseenkin menestyksettä)  ja opetellut elämää staffin kanssa.  Samaan syssyyn olen paaponut sen puhki ja opetellut kitkemään siitä pahoja tapoja jotka ihan itse sille "opetin". Raunioilla Rontti meni "rodunomaisen lujaa" kunnes pääsi hajulle jonka työsti innokkaasti loppuun saakka. Ei ollut yksi eikä kaksi kertaa kun sekä koiraa että maalimiestä kiskottiin hartiavoimin Rontin änkeydyttyä betoniputkeen yllättäen maalimiehen jalkopäästä (mistä sinne ei pitänyt päästä), ryömittyä sitten pelastettavansa yli ja asetuttua lopulta tämän eteen putkeen istumaan niin että siinä oli täysin pusuttelijan armoilla. Ja mikäs sen hauskempaa olikaan kuin istua tulppana putkessa jossa on kikattava maalimies kädet täynnä lihapullia... Lopulta tämä ura raukesi Rontin laukausherkkyyteen ja siihen ettei sitä olisi voinut pitää irti työolosuhteissa jossa on toisia (uros-)koiria. Tämä viimeksimainittu oli tietämättömän pentukasvatukseni tulosta, joskaan kaikki staffiurokset eivät aina jaksa katsella toisia uroksia "tontillaan". Koirakoulussa kävimme pentukurssit ja pari jatkoa jonka jälkeen olemme tehneet "temppuja" itse.

Rontti on parhaimmillaan kun laitan sen vetovaljaisiin ja canicrossvyöhön. Se on hyvin ylpeä ollessaan "töissä", ja humppaa menemään kuin pieni höyryveturi pitäen narun tarkasti oikealla kireydellä. Kaikista koiristamme juuri Rontti on se, joka sulattaa koiria arastelevatkin ihmiset. Kerran eräs nainen pysäytti meidät lenkkimme varrella ja kysyi josko saisi rapsuttaa Ronttia. Tiedustelin häneltä siinä keskustellessamme että miksi juuri Ronttia, koska mukana oli myös Ego joka pystyine korvineen ja tarkkaavaisine katseineen yleensä vetoaa ihmisiin. Hän kertoi pelkäävänsä koiria, mutta Rontin vilpitön ja varsin inhimillinen naama huokui sellaista luottamusta että hän halusi tehdä tuttavuutta. Tämä luottamuslause palkittiin tassun annolla ja isolla märällä pusulla.  Usein kuulee sanottavan Rontista, että siinä on koira jota uskaltaa halata ja joka mielellään "halaa takaisin". Varsinainen hyvän tuulen kaveri siis.

Lohduttaudun koulutusepäonnistumisissani  erään rodunharrastajan sanoilla: "Jos osaa toimia oikein, staffista saa loistavan koiran, mutta sen kanssa "saa" tunaroida niinkuin vain aloittelija voi  ja siitä silti kasvaa oikein mukava koira. Staffia on hyvin vaikea pilata." 

Lonkat Rontilla ovat C:t, silmät ok. Tämä tutkimus tehtiin Rontin ollessa 2-vuotias. Luonnetestistä Rontti sai +138 pistettä seuraavalla jakaumalla (Laitamäki, Riikonen):

Toimintakyky +1, kohtuullinen

Terävyys +1, pieni ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

Puolustushalu -1, mitätön

Taistelutahto +2, kohtuullinen

Hermorakenne +1, suhteellisen rauhallinen

Temperamentti +1, erittäin vilkas

Kovuus +1, hieman pehmeä

Luoksepäästävyys +3, hyväntahtoinen, luoksepäästävä, avoin

Loppupisteet +138, lopputulos +.

Rontti merkittiin testissä laukausvarmaksi, ja sen äänipelko onkin hyvin spesifinen ja tulee yleensä esiin pienemmillä, "kimeämmillä" kalibereilla.

Rontti on ollut perusterve koira lukuunottamatta hieman hauraita kynsiä jotka välillä lohkeavat ja vaativat kynnen poiston eläinlääkärillä. Uusi kynsi kasvaa aina vanhan malliin eikä näinollen itse kynsivalli ole vioittunut. Rontti on kastroitu sen täytettyä 2 vuotta. Tämä auttoi meillä hurjasti käytöshäiriöihin, mm. ihan älyttömimmät ylilyönnit vastaantulevien urosten kohtaamisessa jäivät sinne leikkauspöydälle. Myös silloinen asumisemme tiheään "koirakansoitetussa" taajamassa helpottui merkittävästi, koska hormonien jatkuva hyrrääminen selvästi rassasi koiraa. Nyt vastaantulevia uroksia ei tarvitse haastaa valtataisteluihin eikä jokaista narttua vokotella. Kaikenkaikkiaan Rontista kuoriutui varsinainen herrasmies jonka kanssa lenkkeily ja harrastaminen on hauskaa kun koiralla on "korvat tallessa". Tokihan myös ikä on tehnyt tehtävänsä ja arvoisin Rontin aikuistuneen melkeimpä lähempänä viittä ikävuotta, siihen asti homma oli vähän hakua. Mutta jos olisin tiennyt nuo kastroimisen vaikutukset paremmin, olisivat kulkuset siirtyneet valtiolle jo huomattavasti aikaisemmin ja monelta yhteentörmäykseltä olisi vältytty.

Rontin ja Helmin äänetöntä vääntöä siitä parhaasta paikasta auringossa. :)