Ego marraskuussa 2008. Kuono harmaantuu mutta luonne ei.

Ego: Tosikko, neurootico, tico tico. Toiselta nimeltään Täpäditäp. Viimeksimainittu nimi on saatu kääpiöpinseripiireissä hyvin tunnetusta rodun ominaistavasta "rummuttaa" etujaloillaan innostuessaan, kuin yrittäen sanoa "Minä en vielä tiedä mitä kohta teemme, mutta olen valtavan innoissani". Tämä johtaa yleensä hillittömään ahteri maata viistäen tapahtuvaan hepulikohtaukseen.

Ego tuli minulle alunperin agilitykoiraksi ja Rontille kaveriksi. Aloitteleva koiranohjaaja ja pikkuisen pehmeä kääpiöpinseri eivät vain olleet keskenään samalla aaltopituudella enkä oikein koskaan oppinut ohjaamaan Egoa niin että olisin saanut siihen vauhtia ja varmuutta. Sentään debytoimme mölliluokassa joten emmehän me ihan surkeita olleet, saimme tuloksenkin. :)  Lisäksi treeneissä sattui lukuisia meistä riippumattomia työtapaturmia (puomilla tulikin harjoituksissa täysin vieras koira vastaan ja puomikammo ei tästä ainakaan helpottanut. Lisäksi Ego sai kyseenalaista huomiota useilta isommilta koirilta. Se ei provosoinut mutta jostain kumman syystä osa nelijalkaisista treenikavereistamme koitti päästä Egon kimppuun jatkuvasti.) Lopulta luovutimme, ja aloimme harrastella omaksi iloksemme nenätöitä turvallisemmassa ja stressivapaassa ympäristössä. Egon kanssa harjoittelimme myös raunioilla ja Egolla onkin oikein hyvä "nenätyöskentely".  

Ego on käynyt myös näyttelyissä pariin otteeseen saaden arvosanakseen ERI. Nyttemmin Ego on kastroitu koska sille ei suunniteltu jälkikasvua. 

Egolla on hauska tapa hoitaa ovikellon virkaa. Se on kuulevinaan jotain, haukahtaa niin että saa tarkkaavaisen Helmin liikkeelle ovea kohti ja valtaa sitten itse toisilta koirilta jääneistä paikoista sen lämpimimmän. Ego myös luvan saadessaan nukkuu peiton alla. Ulkona tämä pieni koira tähystää "tiluksia" mieluiten jonkun pahaa-arvaamattoman henkilön niskan päällä seisten.

Ego keväällä 09.